Joulukauna

Joulu... Tua meikäläästä aharistava juhla, jolloin kaikki menöö aina vituiks. Niimpä viätänki itte sen töis.
Joulu on aina jotenki aharistanu mua. Se on ollu aina sellaane kaavallinen päivä. Aamulla herätään ja avataan muutama lahaja. Sitten mennähä joulusaunaan ja sen jäläkehe syärähä jouluruoka.. Tai siis muut söi. Mähän vihaan sitä henkehe ja verehe. En tiärä miks. Taustalla tiätenki soi ne mehevät joululaulut, joita ei luajan kiitos tuu nykyään joka tuutista. Ennen tuli. Illalla pitiki sit lähtiä ainoan isovanhempani luokse, jossa viätettihinki loppuilta. Olihan se 12-vuatiaalle pojanklopille yhtä tuskaa. Nyt kun ajattelen tätä viimeesintä lausetta näin 26-vuatiaana, niin mua karuttaa aivan helevetisti. Jos saisin mennä 15 vuatta taakseppäi, niin tekisin monta asiaa jouluusin toisin. Yksi niistä olisi, että viättääsin ilomiälin joulun ainoan mummoni seurassa. Nyt se on vähän myähäästä, koska hän sairastui vähän yli kymmenen vuatta sitten alzheimeriin. Aina kun lapsena mentiin muarin tyä, niin seki oli yhtä tuskaa. Eihän siälä ollu mitään tekemistä ja kun en oo maailman sosiaalisin ihiminen, niin olin huano ihimisten seuras. Tästä jutusta seurauksena oli, etten ollut muarini kans niin läheinen. Kun hän joutui hoitokotiin, niin kävin katsomas häntä varmaan neljä kertaa vuares, jos sitäkään. Kyllä karuttaa. Sitten kun hän nukkui pois, niin hautajaasis mun silimät vasta aukes, kuinka tärkiä muari mulle loppupeliis oli. Siitä alkoi mun torellinen kauna joulua kohtaan. Joka joulu muistan, miten olisin voinu kersana olla sosiaalisempi ja nauttia muarini seurasta.
Sanotaan, että ei kannattaisi muistella vanhoja, mutta minkäs teet. Nykyään joulu tuaa mulle lisää aharistavia asioota. Tyttöystäväni kautta mulle tuli 2 vuatta ja 9 kuukautta vanha tytärpuali. Joulun pitääs olla lasten juhla ja mitä mä teen? Viime jouluna tinttaalin ja lähärin pois kesken kaiken ja tään joulun oon kans pois. Mulla jotenki purkaantuu syyllisyyren tunto aina jouluaattoona. Oikiasti mun pitääs ottaa ittiäni niskasta kiinni ja yrittää teherä mun tytärpualesta maailman onnellisin lapsi, kun sellanen mulle on siunaantunu. En tiärä pystynkö. Toivottavasti pystyn.


Tästä opetuksena sanon teille hyvät nuaret ihimiset: Nauttikaa joulusta läheistenne kans, jotta teirän ei tartte koskaan katua mitään. Mä en niin teheny ja ny oon täs jamas. Mulla on vuares yks paska päivä ja se on joulu. En halua, että koette samaa tuskaa. Nauttikaa läheisistännä!!! -Jarno

Me ollaha kaikki aivan erillaasia

Tään blogin piti käsitellä pelekkää BB:tä ja siitä oikaisuja, mutta kattoon parhaaksi, että jätän tekemättä. Kyllä ihimiset tiätää, mitä siälä tapahtu.
Ask.fm sivustolla vastasin yhteen kysymykseen niin, että ollaha talon ulukopualella aivan erillaasia ihimisiä, kuin itse talos. Se on muutamilla tullut täytenä yllätyksenä, että pitääkö paikkansa. Kyllä pitää.




Mua ärsyttää aivan saatanasti, kun porukka mollaa meitä sen ja sen takia, minkälaane talos oli. Hyvä esimerkki on Jonathan. Jonathanista ei tykkää tyyliin kukaan ja oon aivan varma, et porukka on lähetelly sille uhkauksia ja minkä takia??? Sen takia, että se oli pelaamas 100 000 euron potista. Mä en itte kanna kaunaa kenellekkään kanssa kilipaalijalle. En eres Jonathanille. Mun miälestä se on ulukomaailmas mahtava tyyppi. Me ei vaan maharuttu saman katon alle. Kyllä ku mä helesinkihi meen, niin aijjon olla yhteyres, mutten mä suastuusi viikon lomalle sen kans lähtemähä, ku meirän luantehet ei sovi yhtehe. Loppupeliis me ollaha kaikki aiva helevetin mahtavia tyyppiä. Voitta kuvitella minkälaasta on olla 24/7 kamerootten valvomana. Se paine, kun koko ajan tiarostat, et kaikki menöö tuutista pihalle ei oo mitään maailman mahtavinta herkkua.. Oot kilipaalutilantees koko ajan, niin sekin tuaa jo oman mausteensa siihen. Sen lisäksi vahtaat niitä samoja naamoja ja ne viälä tunkeutuu sun uniin. Siinä on miättimistä, et voikko olla koko ajan asiakaspalaveluhymy päällä kanssakilipaalijoolle!!! Hyvän esimerkin annan ittestäni.. Niko Saarinen...... Pirin sitä täyrellisenä pellenä ja ei vittu mikä neiti. Loppupeliis tein ittestäni pellen. Tapasin Nikon BB:n jatkoilla ja juttelin sen kans jonkun aikaa. Aiva huippu!!! Just sellaasta itseironiaa pitää ihimises olla!!! Aion olla yhteyres jatkoski. Ja mä pyyrän, ku luetta tään tekstin, niin miättikää näitä asioota. Minkälaasia te olisitta siälä? Me ollaha aivan erillaasia ulukomaailmas.
-Jarno

Kyllähän se vituttaa, mut ei voi mitään.

Noniin! Nyt on palattu takas blogimaailmaha, kun BB-hehkutus alakaa olla loppumaisillaan. Siinä se syy tuliki, miksen oo mitään kirjootellu :) En tunne itseäni julukkikseks, mut valitettavasti nykyajan media on mitä on.. Joten päätin jatkaa vasta sitten kun tätä lukoo vaan ja ainoastaan ne, joita tää kiinnostaa. En halua joutua seiskan nettihi mistään helevetin avautumisista. Mikäli olisin jatkanut aktiivisesti heti alusta, nii olisin omasta miälestä juarulehtien huara. Sitä tilaasuutta en niille anna. Mut ny asiaha!!!


Kuten otsikko antaa ymmärtää, nii nyt vituttaa. Ja mikä vituttaa? No se ku poijjaat lähti iliman meikäläästä Andten tyä. Sovittiin finaalin jäläkehe, että teherähä poikien kesken mahtava reissu pohojoosehe. No täälä mä seinäjoella istun sohovalla nokian paskalumia käres kirioottamas tätä ja muut vetää ölöppää tunturis. Sanoon oman aikatauluni, etten joulukuus pääse lähtemähä, että tammikuus on vapaata ja mentäs sillon. Olin aivan onnes reissusta ja olin aivan varma et pääsen mukaha, koska oon kuitenki ainoa tyällistetty ihimine, joka lähtöö sinne ja mun aikataulu ratkaasis lähtöpäivän... Mutta ku ei!!! Puhelimehe pamahti viästi et sillon tai sillon lähäretähä.. Tunsin pettymyksen. Minä, joka ei oo koskaan mihinään käyny ja on muutenki ollu huano lähtemähä mihinkään olisin kerranki lähteny maailman onnellisimpana jätkänä pitämähä omana ittenä hauskaa mahtavan porukan kans. Tässä opetus... Suunnittele kaikki aivan helevetin hyvin, nii aivan varmasti jokaane asia kusoo. Nyt ei auta ku lähtiä myymähä viinaa ihimisille ja lähtiä omin päin Andtea moikkaamaha tammikuus :) Kyllähän se vituuttaa, mut ei voi mitään.

Kysy BB-Jarnolta!!!

Moi taas. Ennen kun alan käsittelemähä taivaltani BB-talossa, niin teillä on maharollisuus kysyä multa mitä vain BB:seen liittyen tai BB:n jäläkeeseen elämään liittyen.
Tästä voi kertyä hyviä ideoota tuleviin kirjootuksiin :)
Aiheettomat kysymykset poistetaha!!! Kysy nyt!!! -Jarno

Kick OFF - Sisäänastuminen

Morienstaa!!! Täs mun fiiliksiä Kick OFFista mitä mä siitä muistan :D

Heh! Tää oli jännä :D
Ehkä elämäni sekavimpia, mutta parhaimpia kokemuksia!  Tiaros ainoastaan se, että satoja tuhansia silimäpareja vahtaa teeveestä.. En nimittäin Kick OFFia ollu koskaan aikaasemmin kattonu. Ja tottakai se tuttujen "myätähäpiä" meikäläästä kohtaha :D

Kick OFFia ereltävät pari päivää oli helevetin rentoja ja rauhallisia. Oikiastaan yllättävänki rentoja. Ruoka maittoi ja juttu lensi. En ressannu mistään, kunnes... Tuli se sunnuntai-iltapäivä. Alakuoirehet alakoo n. viis (5) tuntia ennen H-Hetkee. Vattas rupes kiärtämähä, eikä ruaka maittanu. Puheenaiheet loppuu, ku ei pää toiminu. Jännitys alakoo viärä piremmän köyren.
Voin sanoa, että olin varmasti päivää ennen "H-Hetkeä" kaikista kilipaalijoosta rauhallisin ja rennoin, jos meirät oltaas laitettu samalle viivalle. Ei mitään jännitystä ja pelekoa ollu ilimas, mut jotaki tapahtu. Kai se oli vaan pinttyny päähän, että mä tuun niin itteni munaamaha koko kansan eres ja sitä pelekäsin.
Kun saavuttihi itte pääpaikalle olin jo aivan hukas henkisesti. Tiäsin, että pian on mun vuaro mennä "munaamaha" itteni, itteluattamusta ei löytyny yhtään. Ne aploodit erellisille kilipaalijoolle sai mut aivan pois tolaltaan, enkä tahtonu enää muistaa eres annettuja ohojeita. Olin niin paniikis.
Oli aika nousta lavalle ovien taakse... Esittelyvideo pyärii kovaan ääneen.. Yleesö nauroo mulle.. Se helepotti vähäse ja toi sellaasta tiättyä rentoutta ja sanoon ittelleni "SE ON MENOA NYT!!!" Sit kuuluuki se POKS!!! Ja ovet aukes. Pää tyhyjänä kävelin kohti Maria ja Saulia. Biisinä näin jäläkikätehe kattottuna soi "Sleepy Sleepers - Järkee vai Ei?" Siitähä ei mulla mitää hajua ollu. Ainoot muistikuvat oli porukan naurut niin esittelyvideota kattoes, kuin kellariin "joutuminen". Ja tiätenki Saulin kysymys "Jarno, mitä on pohojalaane hulluus?". Mähä olin aivan lukos ja onneks Mari mua siinä jeesaski et antaa poijan mennä taloon.

Kuitenki se kaikista karuin asia Kick OFFis oli se, ku en saanu jättää Cami-rakkaalleni hyvästejä. Kun juna-asemalta lähärin junalla kohti etelää ajateltiin Camillan (tyttöystävä) kans, että kyllä me eheritähä sitte Kick-OFFis jättämähä kunnon hyvästit.. Olihan näin erellisinäki kausina kuulemma saanu teherä. Mut tääki homma kusi. Siinä taas oppi, "että ku kunnolla suunnitteloo, nii kyllähä se vituuksi menöö". Reissu alakoo muutenki niin mahtavasti, ku puhelin irtisanoo ittensä just ennen mun lähtöä, nii ei saatu eres puhelimen kautta pirettyä minkäänlaasta yhteyttä junamatkalla. Oli kauhia morkkis!!!

Kuka on Juntti-/BB-Jarno?

Moikka vaan kaikille!!! :) Täs mun elämäni ensimmääses "blogikiriootukses" mä vähä esittelen ittiäni teille ja sitä, mitä mun elämä sisältää :)


Jos vaikka alootettahas siitä kuka mä oon?
No vastausha on ilimiselevä! Mä oon 26-Vuatias aivan tavallinen bensalenkkari Etelä-Pohojammaalta Lapualta n. 15 000 asukkaan kaupungista. Toistaiseksi asun viälä Lapualla ja tyttöystäväni Seinäjoella mihinä viätän suurimman osan ajastani töiren lisäksi. Yhteestä kämppää, mikä sopis kummallekki ei oo viälä löytyny.
Mun perheeseen kuuluu äiteen, isännän ja veljen lisäks Camilla(tyttöystävä/eukkoo), sekä hänen 2,5-vuatias tyttärensä, eläämiä(Kaks kissaa ja kani) unohtamattakaan.
Koulutetulta ammatiltani oon Elektro- ja tietoliikenneasentaja, mutten oo päivääkää niitä hommia teheny. Niinku äitee aikoonaan sanoo "Koulus ku hoirat kunnolla, niin hyvä" eli suameksi sanottuna "ammatin ku ittelles hoirat, niin hän on tyytyvääne". Niimpä piti valita se helepoin reitti :D Tyylikkäästi puali tuntia myähäs kouluhu ja ruoan jäläkehe kotia.
Koulusta paperit saatuani lähärin aivan uurelle alalle CNC-Koneestajaks. Se oli aika jännää, ku en eres tiänny mikä CNC-Sorvi on tai miltä se näyttää. Siälä laitoon palikkaa koneehi puali vuatta ja lähärin suarittamaha varusmiäspalavelusta Kainuun prikaatihi. Siälä kohtaloks koituu pualitykärin titteli, eli kranaatinheitinkomppania (jääkäri). Se oliki paskinta aikaa mun elämäs. Siälä lusiin sen pakollisen puali vuatta ja kotiuruun 1. Viästimiähenä. Sen jäläkehe palasin takas CNC-Hommiin, jossa viihryyn seuraavan vuaren ja pari kuukautta päälle, kunnes alakoo tympääsemähä. Sainkin idean perustaa oman yrityksen, joka oliki surkein idea, mitä tältä Jurtsalta on tullu. Pari vuatta siinä kituutin ja lopetin toiminnan koska just sain kulut katettua. Siitä jäiki siävä veleka päälle jota täs ny lyhennetähä seuraavat vuaret, eli suameks sanottuna ollaha perse auki :D Sitte oliki taas paluu CNC-Hommihi, kun luulin etten osaa mitään muuta kunnes!!!! Kauniina tiistaisena syyspäivänä meikälle annettihi lomautuslappu kouraha.. Siitä sitte verinki kunnon pöhönän päälle ja suuntasin Härmän Häjyhy nykyyselle tyäpaikalleni, mistä sain tyätarjouksen :) Se on yks hianoommista asioosta mitä mulle on sattunu ja eres oli taas uuren ammatin opettelemine. Enhä mä koskaa ollu mikseriä ennemmi nähäny :D Siälä oon ny viättäny viimeset kaks vuatta ja oon tyytyvääne :) Siälä mä Camillanki tapasin, eli ei kovin negatiivisia ajatuksia oo.


Mun blogi tuloo sisältämähä mun ajatuksia BB:n jokaaselta päivältä, minkä talos viätin. Saatte tilannetajua, mitenkä ne asiat oikiasti meni. Kusettamaha en ala!!! Lisäksi kerron elämän kuulumisia ja ehkä avaurunki jos aharistaa :) -Jarno