Joulu... Tua meikäläästä aharistava juhla, jolloin kaikki menöö aina vituiks. Niimpä viätänki itte sen töis.
Joulu on aina jotenki aharistanu mua. Se on ollu aina sellaane kaavallinen päivä. Aamulla herätään ja avataan muutama lahaja. Sitten mennähä joulusaunaan ja sen jäläkehe syärähä jouluruoka.. Tai siis muut söi. Mähän vihaan sitä henkehe ja verehe. En tiärä miks. Taustalla tiätenki soi ne mehevät joululaulut, joita ei luajan kiitos tuu nykyään joka tuutista. Ennen tuli. Illalla pitiki sit lähtiä ainoan isovanhempani luokse, jossa viätettihinki loppuilta. Olihan se 12-vuatiaalle pojanklopille yhtä tuskaa. Nyt kun ajattelen tätä viimeesintä lausetta näin 26-vuatiaana, niin mua karuttaa aivan helevetisti. Jos saisin mennä 15 vuatta taakseppäi, niin tekisin monta asiaa jouluusin toisin. Yksi niistä olisi, että viättääsin ilomiälin joulun ainoan mummoni seurassa. Nyt se on vähän myähäästä, koska hän sairastui vähän yli kymmenen vuatta sitten alzheimeriin. Aina kun lapsena mentiin muarin tyä, niin seki oli yhtä tuskaa. Eihän siälä ollu mitään tekemistä ja kun en oo maailman sosiaalisin ihiminen, niin olin huano ihimisten seuras. Tästä jutusta seurauksena oli, etten ollut muarini kans niin läheinen. Kun hän joutui hoitokotiin, niin kävin katsomas häntä varmaan neljä kertaa vuares, jos sitäkään. Kyllä karuttaa. Sitten kun hän nukkui pois, niin hautajaasis mun silimät vasta aukes, kuinka tärkiä muari mulle loppupeliis oli. Siitä alkoi mun torellinen kauna joulua kohtaan. Joka joulu muistan, miten olisin voinu kersana olla sosiaalisempi ja nauttia muarini seurasta.
Sanotaan, että ei kannattaisi muistella vanhoja, mutta minkäs teet. Nykyään joulu tuaa mulle lisää aharistavia asioota. Tyttöystäväni kautta mulle tuli 2 vuatta ja 9 kuukautta vanha tytärpuali. Joulun pitääs olla lasten juhla ja mitä mä teen? Viime jouluna tinttaalin ja lähärin pois kesken kaiken ja tään joulun oon kans pois. Mulla jotenki purkaantuu syyllisyyren tunto aina jouluaattoona. Oikiasti mun pitääs ottaa ittiäni niskasta kiinni ja yrittää teherä mun tytärpualesta maailman onnellisin lapsi, kun sellanen mulle on siunaantunu. En tiärä pystynkö. Toivottavasti pystyn.
Tästä opetuksena sanon teille hyvät nuaret ihimiset: Nauttikaa joulusta läheistenne kans, jotta teirän ei tartte koskaan katua mitään. Mä en niin teheny ja ny oon täs jamas. Mulla on vuares yks paska päivä ja se on joulu. En halua, että koette samaa tuskaa. Nauttikaa läheisistännä!!! -Jarno
Usko pois kyllä sä pystyt! Sulla on itselläs avaimet katkasta se perinne, että joulu on huonoin päivä vuodessa. Tee se ja luo tytärpuolelles siitä maailman ihanin päivä vuodessa. Luo hänelle ihanimmat muistot joulusta ja niin itsekin pääset niistä huonoista fiiliksistä vähitellen eroon. Oot vielä nuori ihminen, mitään ei ole kiveen hakattu. Kyllä sä pystyt muuttumaan ja luomaan parempia muistoja joulusta itsellesi ja sille pienelle tytölle. Et varmaan halua hänelle luoda yhtä huonoja fiiliksiä ja muistoja lapsuuden jouluista? Joten usko itseesi ja omiin kykyihisi muuttua ja loppujen lopuksi sulla on koko elämä vielä edessä:) Nauti sinäkin omista läheisistäsi :)
VastaaPoistaJep! Oon samaa mieltä kun edellinen kirjoittaja.
VastaaPoistaMun mieheni angstas kans ihan hitosti jouluja. Yks joulu seurustelun alkuaikoina erottiinkin. Kato ku oot laittanu porukoilla kaikki äidin kans tiptop ja oottelet miestä, tää ilmottaaki olevansa kännissä kaverilla, kellä kans jouluangsti. Siinä sitte selittelit omalle pikku nassikalle, miks isäpuoli ei tulekaan. Muistan noi oharit lopun ikääni. Niin muistaa nassikkakin, vaikka aikaa tosta on 10v. Tein selväksi silloin että jos mun kanssa haluaa olla, saa haudata angstinsa ja tehdä mun kanssa yhdessä lapselle IHANAN JA ONNELLISEN JOULUN! Mitään muuta en häneltä ole "vaatinut".
Tuon jälkeen meillä on ollut hyviä jouluja yhdessä, mies on oppinut kans nauttimaan. Hänen äitinsä vietti upeimmat joulut mun perheen kanssa, nyt käymme kaikki hänen haudallaan :) kyllä sä jarno pystyt. Mä vietän ensimmäistä joulua ilman mun mummua. Yhtä paskaa. Mutta lasten takia mä hautaan oman suruni ja nieleskelen kyyneleet. Se on lasten juhla. Ne on ansainnut sen. Riemun. Älä vie sitä tytärpuoleltasi pois :)
Tsemppiä!!!!
Joskus vaan on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle :) oltava vähemmän itsekäs ja ajateltava muitakin kun itseensä. Tai näin mä ajattelen, ja niin mä oon elänytkin. Kaikki uhraukset mitä mä oon tehnyt tai tuun tekeen, teen lasten vuoksi. :)
VastaaPoistaSun tytärpuoles on maailman onnellisin, kun sillä on rakkaita ihmisiä ympärillä. Sut mukaan lukien <3
VastaaPoista