Kick OFF - Sisäänastuminen

Morienstaa!!! Täs mun fiiliksiä Kick OFFista mitä mä siitä muistan :D

Heh! Tää oli jännä :D
Ehkä elämäni sekavimpia, mutta parhaimpia kokemuksia!  Tiaros ainoastaan se, että satoja tuhansia silimäpareja vahtaa teeveestä.. En nimittäin Kick OFFia ollu koskaan aikaasemmin kattonu. Ja tottakai se tuttujen "myätähäpiä" meikäläästä kohtaha :D

Kick OFFia ereltävät pari päivää oli helevetin rentoja ja rauhallisia. Oikiastaan yllättävänki rentoja. Ruoka maittoi ja juttu lensi. En ressannu mistään, kunnes... Tuli se sunnuntai-iltapäivä. Alakuoirehet alakoo n. viis (5) tuntia ennen H-Hetkee. Vattas rupes kiärtämähä, eikä ruaka maittanu. Puheenaiheet loppuu, ku ei pää toiminu. Jännitys alakoo viärä piremmän köyren.
Voin sanoa, että olin varmasti päivää ennen "H-Hetkeä" kaikista kilipaalijoosta rauhallisin ja rennoin, jos meirät oltaas laitettu samalle viivalle. Ei mitään jännitystä ja pelekoa ollu ilimas, mut jotaki tapahtu. Kai se oli vaan pinttyny päähän, että mä tuun niin itteni munaamaha koko kansan eres ja sitä pelekäsin.
Kun saavuttihi itte pääpaikalle olin jo aivan hukas henkisesti. Tiäsin, että pian on mun vuaro mennä "munaamaha" itteni, itteluattamusta ei löytyny yhtään. Ne aploodit erellisille kilipaalijoolle sai mut aivan pois tolaltaan, enkä tahtonu enää muistaa eres annettuja ohojeita. Olin niin paniikis.
Oli aika nousta lavalle ovien taakse... Esittelyvideo pyärii kovaan ääneen.. Yleesö nauroo mulle.. Se helepotti vähäse ja toi sellaasta tiättyä rentoutta ja sanoon ittelleni "SE ON MENOA NYT!!!" Sit kuuluuki se POKS!!! Ja ovet aukes. Pää tyhyjänä kävelin kohti Maria ja Saulia. Biisinä näin jäläkikätehe kattottuna soi "Sleepy Sleepers - Järkee vai Ei?" Siitähä ei mulla mitää hajua ollu. Ainoot muistikuvat oli porukan naurut niin esittelyvideota kattoes, kuin kellariin "joutuminen". Ja tiätenki Saulin kysymys "Jarno, mitä on pohojalaane hulluus?". Mähä olin aivan lukos ja onneks Mari mua siinä jeesaski et antaa poijan mennä taloon.

Kuitenki se kaikista karuin asia Kick OFFis oli se, ku en saanu jättää Cami-rakkaalleni hyvästejä. Kun juna-asemalta lähärin junalla kohti etelää ajateltiin Camillan (tyttöystävä) kans, että kyllä me eheritähä sitte Kick-OFFis jättämähä kunnon hyvästit.. Olihan näin erellisinäki kausina kuulemma saanu teherä. Mut tääki homma kusi. Siinä taas oppi, "että ku kunnolla suunnitteloo, nii kyllähä se vituuksi menöö". Reissu alakoo muutenki niin mahtavasti, ku puhelin irtisanoo ittensä just ennen mun lähtöä, nii ei saatu eres puhelimen kautta pirettyä minkäänlaasta yhteyttä junamatkalla. Oli kauhia morkkis!!!